Julkaistu Aamulehdessä Näkökulma-sivulla 8.11.2014
Kirjoitus on blogissani Tytti Solantauksen luvalla. koska hänellä ei vielä ole omaa blogia.
Eduskunta käsittelee kohta avioliittolakia. Sitä odotellessa voi hetkeksi pysähtyä muistelemaan, minkälaisia väittelyjä kohdistui aikanaan mustien ja valkoisten avioliitto-oikeuteen. Mustien ja valkoisten avioliitto oli kielletty Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, samoin satoja vuosia USA:n etelävaltioissa, joissakin 1960- luvulle asti. USA:n oikeudenkäynneistä löytyy perustelut avioliittokiellolle (esim. Loving vs. Virginia, 1967).
Mustien ja valkoisten välisen avioliiton uskottiin vaikuttavan haitallisesti avioliittoinstituutioon, likaavan avioliiton ja rapauttavan yleisen moraalin. Avioliiton nähtiin tarkoittavan instituutiona vain ja ainoastaan samaa rotua olevien ihmisten liittoa. Samantyyppisesti on uutta avioliittolakia vastustavissa puheenvuoroissa rajattu avioliitto koskemaan vain miestä ja naista ja pelätty koko instituution rapautuvan, jos se avataan samaa sukupuolta oleville pareille.
Toinen perustelu koski mustien ja valkoisten välistä seksuaalisuutta. Se nähtiin likaisena, eläimellisenä ja perverttinä. Avioliitto olisi antanut sille lain suojan, minkä ajateltiin horjuttavan seksuaalista moraalia ja olevan vaaraksi uuden sukupolven arvomaailmalle. Etelä-Afrikassa värillisten ja valkoisten seksin kieltävä laki oli nimeltään Immorality Act (moraalittomuuslaki). Suomessa on samaa sukupuolta olevien ihmisten seksuaalisuutta verrattu myös eduskunnassa eläimeen sekaantumiseen.
Kolmas argumentti koski syntyvien lasten ihmisarvoa. Lapset nähtiin biologisesti ala-arvoisina, “sekasikiönä”, joiden lisääntyminen uhkasi sekä rodullista puhtautta että yhteiskuntajärjestystä. Ei siis haluttu alempiarvoisen väestönosan lisääntyvän. Hyvin samantyyppisesti on meillä pelätty jälkikasvun mahdollista homoseksuaalisuutta ja homoseksuaalisuuden lisääntymistä.
Neljättä argumenttia perusteltiin lapsen parhaalla: lapsia kiusattaisi ja heillä olisi poikkeavista vanhemmista johtuvia mielenterveysongelmia ja käyttäytymisen häiriöitä. Nämäkin argumentit ovat hämmentävän tuttuja koskien samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia.
Kiusaamisargumentti on itsessään aika merkillinen ja se kompastuu omiin jalkoihinsa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että te ette saa tehdä lapsia, koska meidän lapset kiusaavat teidän lapsianne.
Lasten kehitystä ja mielenterveyttä on tutkittu jo 40 vuoden ajan ja eikä ole löydetty mitään raskauttavia ongelmia. Tutkimustuloksia on pyritty mitätöimään väittämällä tutkimuksia ‘lesbojen tekemiksi’. Jos halutaan mitätöidä tutkimustulokset, on osoitettava itse tutkimuksen puutteet. Leimakirveeseen tarttuminen kertoo asiaperusteiden puuttumisesta. Leimakirveen heiluttelu voi johtaa myös iskuun omaan nilkkaan, kun tutkija nimetään perusteetta homoseksuaaliksi.
Kirjoitus on blogissani Tytti Solantauksen luvalla. koska hänellä ei vielä ole omaa blogia.
Eduskunta käsittelee kohta avioliittolakia. Sitä odotellessa voi hetkeksi pysähtyä muistelemaan, minkälaisia väittelyjä kohdistui aikanaan mustien ja valkoisten avioliitto-oikeuteen. Mustien ja valkoisten avioliitto oli kielletty Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, samoin satoja vuosia USA:n etelävaltioissa, joissakin 1960- luvulle asti. USA:n oikeudenkäynneistä löytyy perustelut avioliittokiellolle (esim. Loving vs. Virginia, 1967).
Mustien ja valkoisten välisen avioliiton uskottiin vaikuttavan haitallisesti avioliittoinstituutioon, likaavan avioliiton ja rapauttavan yleisen moraalin. Avioliiton nähtiin tarkoittavan instituutiona vain ja ainoastaan samaa rotua olevien ihmisten liittoa. Samantyyppisesti on uutta avioliittolakia vastustavissa puheenvuoroissa rajattu avioliitto koskemaan vain miestä ja naista ja pelätty koko instituution rapautuvan, jos se avataan samaa sukupuolta oleville pareille.
Toinen perustelu koski mustien ja valkoisten välistä seksuaalisuutta. Se nähtiin likaisena, eläimellisenä ja perverttinä. Avioliitto olisi antanut sille lain suojan, minkä ajateltiin horjuttavan seksuaalista moraalia ja olevan vaaraksi uuden sukupolven arvomaailmalle. Etelä-Afrikassa värillisten ja valkoisten seksin kieltävä laki oli nimeltään Immorality Act (moraalittomuuslaki). Suomessa on samaa sukupuolta olevien ihmisten seksuaalisuutta verrattu myös eduskunnassa eläimeen sekaantumiseen.
Kolmas argumentti koski syntyvien lasten ihmisarvoa. Lapset nähtiin biologisesti ala-arvoisina, “sekasikiönä”, joiden lisääntyminen uhkasi sekä rodullista puhtautta että yhteiskuntajärjestystä. Ei siis haluttu alempiarvoisen väestönosan lisääntyvän. Hyvin samantyyppisesti on meillä pelätty jälkikasvun mahdollista homoseksuaalisuutta ja homoseksuaalisuuden lisääntymistä.
Neljättä argumenttia perusteltiin lapsen parhaalla: lapsia kiusattaisi ja heillä olisi poikkeavista vanhemmista johtuvia mielenterveysongelmia ja käyttäytymisen häiriöitä. Nämäkin argumentit ovat hämmentävän tuttuja koskien samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia.
Kiusaamisargumentti on itsessään aika merkillinen ja se kompastuu omiin jalkoihinsa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että te ette saa tehdä lapsia, koska meidän lapset kiusaavat teidän lapsianne.
Lasten kehitystä ja mielenterveyttä on tutkittu jo 40 vuoden ajan ja eikä ole löydetty mitään raskauttavia ongelmia. Tutkimustuloksia on pyritty mitätöimään väittämällä tutkimuksia ‘lesbojen tekemiksi’. Jos halutaan mitätöidä tutkimustulokset, on osoitettava itse tutkimuksen puutteet. Leimakirveeseen tarttuminen kertoo asiaperusteiden puuttumisesta. Leimakirveen heiluttelu voi johtaa myös iskuun omaan nilkkaan, kun tutkija nimetään perusteetta homoseksuaaliksi.
Mitä tästä ajatella? Pöydällä ei ehkä olekaan avioliitto, seksuaalisuus tai lapset, vaan vaikeus hyväksyä alempiarvoisena pidetty ihmisryhmä muiden mukaan yhteen yhteiskunnan arvostetuista instituutioista. Näyttää siltä, että loppupeleissä on kyse vain ja ainoastaan ihmisoikeuksista.
Tytti Solantaus on lastenpsykiatri ja dosentti