Isyys haastaa kunnan palvelujärjestelmän

Terveiset Maailmanparantajan kahvilasta.

Eilen keskusteltiin isistä ja siitä kuinka kunnallinen palvelujärjestelmä huomaa isät.

Keskustelijoina olivat miestyönkehittäjä Visa Kuusikallio, isätyöntekija Ilmo
Saneri ja Vuoden isä Pekka Seppänen.

Välähdyksiä:

Isä menee odottavan äidin kanssa neuvolaan. Äidille on varattu pehmeä ja hyvä tuoli. Isälle ei olekaan tuolia, vaan hän joutuu istumaan jakkaralle oven suuhun. Isästä tuntuu, ettei hän olekaan oikeassa paikassa, eikä hänen pitänytkään olla mukana. Isältä ei ollenkaan kysytä, miten hän on pärjännyt. Onko neuvolassa mitään miehille?

Isä menee sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Työntekijä on kireä, ei huomioi, panee odottamaan. Isästä tuntuu, ettei hänen kuulu olla täällä. Ensimmäinen kontakti on tärkeä yhteistyön aikaansaamiseksi.

Kun perheessä on vaikeuksia,isää ei huomioida mahdollisena vastuunottajana. Äitiys ja isyys eivät ole tasa-arvoisia perheissä. Perhetyö on äiti-lapsi-työtä. Kuitenkin kaikki voimavarat, molemmat vanhemmat, tarvitaan käyttöön perheen pyörittämisessä.

Isyys käynnistyy hitaammin kuin äitiys, ne kehittyvät eri tahtiin. Isäksi tuloon ei tarvita neuvoja vaan isyyden käynnistyminen. Puolisoiden pitäisi miettiä yhdessä, millainen perhe me tästä halutaan. Isän ja lapsen suhteessa isän täytyy olla aktiivinen. Ihmissuhteiden ylläpitäminen on täyttä työtä, koskee sekä suhdetta lapseen, että suhdetta puolisoon.

Äiti-lapsi-kerhoja kyllä järjestetään. Missä ovat isä-lapsi-kerhot tai vanhempi-lapsi-kerhot?

Kyse ei ole resursseista tai työntekijöiden määrästä. Kysymys on asenteesta, huomaamisesta.

Miehen erokriisiä ei tunnisteta. Erokriisissä olevien isien auttaminen on tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Sen ei tarvitse olla pitkäaikaista tukea, usein muutama tapaaminen riittää. Neuvoja ei tarvita, vaan kokemus kuulluksi tulemisesta ja omien tunteiden vapaasta purkamisesta.

Isäksi tullaan kerran ja se on koko loppuelämän duuni.

Ja yhteenvetona keskustelusta:

Tehdään Järvenpäästä isä-ystävällinen kaupunki! Se ei maksa paljon. Vain sen verran koulutusta työntekijöille, että heidän silmänsä aukeavat huomaamaan, miten he isiä kohtelevat.

EU-parlamenttiin menossa

Brysselissä Euroopan Parlamentin edessä

Vihreä puolueristeily osa 3

Puolueristeilyn viimeinen, eli 3. osa:

Viimeisen seuraamani paneelikeskustelun aiheena oli Vihreä feminismi. Puheenjohtajana toimi Setan pääsihteeri Aija Salo. Keskustelijoina olivat Vihreiden miesten puheenjohtaja Jukka Relander, Vihreiden naisten puheenjohtaja Sirpa Hertell, tutkija Anna Moring ja kansanedustaja Timo Juurikkala.

Ja tässä keskustelijoiden ajatuksia:

Jukka Relander: Sukupuoliset itsestäänselvyydet ovat historiallisesti syntyneet. Siispä ne voidaan myös purkaa.

Sirpa Hertell: Myös ilmastoasioissa on naisnäkökulma. Haluan auttaa tasa-arvon toteutumista myös muissa perheissä kuin omassani. Esimerkiksi kehitysmaiden naisten oikeudet ovat tärkeitä.
Feminismi on sukupuolisidonnainen. Toiseuden kokemus on naisen kokemus, sitä mies ei voi ymmärtää.
Vihreiden miesten ja naisten ajamat asiat ovat osittain samat, mutta toisaalta on myös erityiskysymyksiä.

Anna Moring: Naisena ja miehenä olemisen normit ahdistavat. Entäs jo en sovi normeihin?
Köyhyys jakautuu naisilla ja miehillä eri tavalla (yksinhuoltajat/syrjäytyneet).
Vihreät ovat ryhmä, joka uskaltaa sanoa ääneen vaikeita epäsuosittuja mielipiteitä.

Timo Juurikkala: En ole feministi, mutta tasa-arvokysymykset ovat minulle tärkeitä. Sortamisrakenteita vastaan täytyy nousta.
Feminismi ei voi käsittää vankilakierteessä olevan syrjäytyneen miehen ongelmaa.
Tyly kohtalo jos mies julistautuu feministiksi ja pelkästään feministiksi. Tyly kohtalo, jos nainen julistautuu feministiksi ja pelkästään feministiksi. Kyse ei ole julistuksesta, kyse on teoista.
Yhdistetään vihreät miehet ja naiset.

Samaan aikaan toisessa salissa puhuttiin Yksilön vapaudesta, joka sekin olisi ollut kiinnostavaa, mutta kun kahteen paikkaan ei yhtä aikaa päässyt.

Illanvietto oli loistava. Hyvää ruokaa seisovasta pöydästä. Upea drag queen Miss Divet lavalla. Ja sitten diskoilta ja karaokeilta. Ja sitten piti tämän ikäisen ihmisen jo mennä nukkumaan, voi voi.

Ensi vuonna uudestaan...

Vihreä puolueristeily osa 2

Seuraava osa, siis osa 2 puolueristeilystä:

Keskustelu finanssikriisistä. Panelisteina Erkki Tuomioja, Piia-Noora Kauppi, Tapio Laakso ja Mari Puoskari. Puhetta johti Heidi Hautala. Haettiin vastauksia kysymyksiin: Miten tähän on tultu? Miten tästä eteenpäin?

Erkki Tuomioja: Veroparatiisit tulisi kieltää, transaktiovero ottaa käyttöön. Hyviä aikeita on, mutta täytäntöönpano puuttuu. Tärkeiden uudistusten hetki on nyt.
(Transaktiovero on osake- ja valuuttakauppaan kohdistuva vero, joka vähentäisi valuutoilla ja osakkeilla keinottelun tuottoa. Usein puhutaan siitä, vero voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti köyhyyden voittamiseen.)

Piia-Noora Kauppi: Kaikkea ei voi sääntelyllä ratkaista. Transaktiovero yksin Euroopassa tarkoittaisi sitä, että transaktiot Euroopassa loppuisivat. Suomalainen pääoma on suurelta osalta sidottu työeläkerahastoihin. Niiden pääomien sijoittaminen ilmastonmuutoksen ehkäisyyn vaikuttaviin kohteisiin olisi yksi rahoitusratkaisu ilmastopolitiikassa. Eurooppalainen yhtenäinen veropohja olisi tärkeä.

Tapio Laakso: Koko elämäntapa, koko maailma pitää rakentaa uudelleen. Tarvitaanko enää talouskasvua, vai pitäisikö jakaa meidän hyvinvoinnista?

Mari Puoskari: Tarvitaan hyvällä tavalla säännelty talouskasvu. Uuden talouskasvun ydin on naiset. Eniten tulot kasvavat kehitysmaiden naisilla.
Tarvitaan EU:n yhteiset ympäristöperusteiset verot. Talouskasvua tarvitaan globaalisti.

Samaan aikaan tämän keskustelun kanssa naapurisalissa puhuttiin aiheesta Pätkätyöt ja AY-liike.

Tarina jatkuu osassa 3,

Vihreiden puolueristeily osa 1

Vihreiden ensimmäinen puolueristeily järjestettiin Tikkurilassa Sokos Hotelli
Vantaassa 31.10-1.11. Järvenpäästä mukana olivat Terho (Pursiainen)ja minä.
Koska siellä tapahtui niin paljon, kirjoitan monta viestiä.

Olo oli kuin aidolla risteilyllä merellä, mutta hytit olivat huomattavasti
loistokkaammat. Löytyi herkullinen seisova pöytä, upea iltaohjelma (Drag Queen
Miss Divet), karaoke. Tax free -myymälä puuttui. Demarit aikovat kuulemma myös
järjestää tulevat puolueristeilynsä Sokos Hotelli Vantaassa.

Risteilyemäntänä toimi iloinen Rosa Meriläinen, ja isäntinä Panu Laturi ja
Kyösti Hagert. Alkumaljojen jälkeen Jukka Relander haastatteli Anni Sinnemäkeä
ja Mikael Jungneria.

Muutama ajatus heiltä.
Mikael Jungner:
-Valtaa voi käyttää kahdella tavalla.
1. pyrkimällä muuttamaan maailmaa,
2. yrittämällä säilyttää valta itsellä.
-Menestyvässä yrityksessä ei kysytä ihmisiltä, mitä he haluavat, vaan
tutkitaan asiakaskuntaa ja tarjotaan sitä, mitä he eivät vielä tiedä
tarvitsevansa.

Anni Sinnemäki:
(Obama-keskustelussa) Pitää muistaa suhtautua varovaisesti kaikkeen, mikä
aiheuttaa hurmosta ja viehättää suuria joukkoja. Moni hyvä liike, johon iso
joukko ihmisiä on hyvää tarkoittaen lähtenyt mukaan, onkin muuttunut
vaaralliseksi.

Vihreiden suhtautumisesta uskontoihin ja vakaumuksiin keskustelivat filosofi
Juha Sihvola, filosofi ja pappi Terho Pursiainen, opettaja Husein Muhammed ja
toiminnanjohtaja Irina Krohn.

Oikein hyvä ja uusia ajatuksia poikinut keskustelu. Puhuttiin mm.
verotuksesta, uskonnon kouluopetuksesta ja poikien ympärileikkauksesta.
Uutena asiana törmäsin tietoon muiden uskontojen opetuksen tasosta. Mistä
löytyvät maltilliset ei-tunnustukselliset opettajat muiden uskontojen (esim.
islam) opetukseen kouluihin? Terhon ajatus oli, että kouluihin tarvittaisiin
uskonnoista riippumaton moraaliopetus, jossa opiskeltaisiin yhteistä käsitystä
siitä, mikä on oikein, miten yhdessä eletään. Husein Muhammed toivoi, että
kouluissa vietettäisiin kaikkien uskontokuntien juhlia, eikä suinkaan
luovuttaisi kristittyjen juhlista.

Samanaikaisesti tämän keskustelun kanssa toisessa salissa keskusteltiin
Vihreistä tabuista. Keskustelemassa olivat ainakin Johanna Sumuvuori,
toimittaja Riku Siivonen, stand up-koomikko Lotta Backlund.

Jatkuu myöhemmin, lähden välillä kaupunginhallitusryhmän kokoukseen...

Millä ensi vuoden talous rahoitetaan?

Nyt on aika löytää oikea pohja ensi vuoden taloudelle. Taantumasta huolimatta täytyy hankkia riittävästi rahaa, jotta sosiaali- ja terveystoimi selviää tärkeistä tehtävistään kunnialla. Vanhustenhuollon rakennemuutos pitää tehdä hallitusti. Rakennemuutos on välttämätön, mutta vauhti sen toteuttamiseen on liian kova. Tämä on vain yksi esimerkki.

Koulu tarvitsee rahaa niin, että sijaisia voidaan käyttää, kynistä ja kirjoista ei tarvitse säästää. Luokkakokojen pitää säilyä kohtuullisina.

Olemme tätäkin budjettia laatiessamme vastuussa lapsillemme. Heidän ei pidä maksaa taantumaa nyt eikä tulevaisuudessa. Lainanotto lisää heidän taakkaansa. Kunnallisvero taas kohdistuu kaikkiin perheisiin tuloista riippumatta.

Mielestäni talousarvion lisätarpeiden oikea rahoitusmuoto on kiinteistövero.
Kiinteistövero kohdistuu omaisuuteen. Se on suurempi isoissa ja arvokkaissa asunnoissa asuville, eli niille joilla on myös maksukykyä.

Vero kohdistuu ansiottomaan arvonnousuun. Kun kaupunki kaavoittaa tai rakentaa aluetta, arvonnousu siirtyy asuntojen omistajille. Kiinteistövero koskee myös tähän arvonnousuun.

Kiinteistöverotulo on etukäteen arvioitavissa. Kunnallisverokertymä voi laskea yllättävästi työttömyyden ja tuylojen vähenemisen seurauksena, kuten tänä vuonna tapahtui.

Kiinteistöveron noususta siirtyy vuokriin erään tutkimuksen mukaan noin 15%. Siis, jos verotusarvoltaan 50.000 € arvoisen asunnon vero nousee 1,2 %:iin, siitä siirtyy vuokraan keskimäärin 4,50 €/kk. Pienituloisille asumistuki kompnesoi vuokrannousua. Ja ensi vuoden alusta asumistuki ottaa huomioon todellisen vuokran suuruuden.

Ei jätetä tämän kaupungin talouden notkahdusta lasten ja vanhusten maksettavaksi. Maksetaan se nyt. Maksetaan se oikeudenmukaisesti.

Työhön paluu pitkältä sairaslomalta

Hollannissa on työpaikoilla tapana, että kun joku jää pitkälle sairaslomalle, vaikkapa työuupumuksen takia, hänelle nimetään työpaikalle yhdyshenkilö. Se helpottaa työhön paluuta. Hollannissa pitkältä sairaslomalta paluu työhön onkin seitsemän kertaa yleisempää kuin Suomessa (HS 26.10.09).

Aika yksinkertainen asia toteuttaa, miksei siis meilläkin. Pitääpä ottaa omalla työpaikalla huomioon, jos tällainen tilanne tulee.

Kolumbian kansaa ei saa jättää yksin

Kolumbialainen ihmisoikeusaktivisti Maria Ruth Sanabria Rueda vieraili Maailmanparantajan kahvilassa. Hän kertoi hyvin henkilökohtaisesti elämästä Kolumbiassa ja Araucan maakunnassa. Tavalliset ihmiset elävät armeijan, puolisotilaallisen joukon ja kahden sissijärjestön välissä. Monet joutuvat jättämään kotinsa, monet joutuvat syytöminä vangituiksi ja jopa tapetuiksi. Oikeutta ei saa, rangaistuksia ei jaeta.

Pahinta on joutua jättämään koti, paeta, luopua omasta identiteetistä. Maria Ruth oli joutunut tekemään sen jo neljä kertaa. Ja niin moni muukin. Kolumbia on yksi niistä maista maailmassa, joissa on eniten sisäisiä pakolaisia.

Ensimmäiseksi maan presidentin ja hallituksen pitäisi myöntää ongelmat. Nyt niistä halutaan vaieta ja sorto ja julmuudet voivat jatkua.

Maria Ruthin tärkeä viesti meille oli:
Olkaa läsnä, välittäkää meistä, seiskää rinnallamme.

Tehdään niin.

Muiden elämä

Näin elokuvakerhossa lauantaina Muiden elämä. Se oli pysähdyttävä elokuva. Samanlainen epätodellinen huomio kuin Sofi Oksasen Puhdistuksen luettuani: niin vähän aikaa sitten ihmisillä oli noin kamalaa elämässään. Ja niin lähellä. Ja he uskoivat siihen, ainakin jotkut heistä.

Elokuva kertoo muutamista kuukausista Itä-Berliinissä vuonna 1984, viisi vuotta ennen muurin murtumista. Niin turhaa ihmisten tuhoamista. Miten voisi estää sen, ettei historia enää toistaisi itseään?

Heikoimmat maksavat taantuman

Olemme vaikeassa ja vielä vaikeammaksi käyvässä taloustilanteessa. Taloudellisesti vaikeanakaan aikana ei saa vaarantaa ekologisesti kestävää kehitystä. Emme saa säästöjen nimissä tinkiä ilmastonmuutosta hillitsevistä toimista. Se on meille vihreille perusasia.

Ei myöskään saa unohtaa oikeudenmukaisuutta ja heikoimmassa asemassa olevien kaupunkilaisten tilannetta. Tänään olemme sitoutuneet oikeudenmukaisuuteen, kun valtuusto äsken hyväksyi kaupungille arvot. Kaupungin arvot eivät saa jäädä pelkiksi korulauseiksi.

Tämän taantuman maksajia ovat nyt lapset, vanhukset ja vammaiset. Suurimmalle osalle meistä muista taantuma on tuonut vain hyvää: alhaisia asuntolainan korkoja ja halventuvia kodin remontteja.

Miten me voisimme jakaa oikeudenmukaisemmin talouskriisin vaikutusta?

Kun leikkaamme, leikkaamme niiltä, jotka tarvitsevat kaupungin palveluja ja he ovat usein juuri niitä heikoimmin toimeentulevia ihmisiä. Jos taas otamme lainaa, lainaamme lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme tietämättä, millaisessa tilanteessa he lainojamme maksavat takaisin. Sekin on lapsilta ottamista.

Kaikkien pitäisi kantaa oma vastuunsa kunnan taloudellisesta ahdingosta. Mukaan täytyy saada myös ne, jotka eivät kärsi lamasta, ne jotka eivät itse tarvitse kunnallisia palveluja ja ovat hyvässä taloudellisessa asemassa. Kunnalle pitää saada lisää tuloja.

Tämä talouden taantuma jakautuisi myös hyvin toimeentulevien maksettavaksi, jos valtio lisäisi verovaihtoehtoja ja nostaisi tuloverotustaan ja siirtäisi siitä saatavan rahan kunnille. Näin pitäisi hallituksen ja eduskunnan toimia. Vihreät ovat siellä mukana päättämässä ja toivon että he ajavat veron korotusta ja siitä saatavan tulon siirtämistä kuntien avuksi. Me emme voi täällä kuitenkaan siitä päättää.

Jos valtion toimet eivät ole riittäviä, jos emme voi olla varmoja siitä, että kunnat saavat lisää rahaa, meidän täytyy itse nostaa kunnallisveroa. Kiinteistöveron ja kunnallisveron nostaminen ensi vuodelle on ainoa oikeudenmukainen tapa toimia tässä taloustilanteessa.

Mikä sitten on riittävä veronkorotuksen taso? Se on arvioitava niin suureksi, että ei tarvita lisää supistuksia vammaisten, vanhusten ja lasten tyydyttäviin peruspalveluihin.

Vihreät eivät aio livetä vastuullisen talouden rintamasta. Säästökohteiden etsimistä on jatkettava. Säästämme ja panemme taloutta kuntoon, jotta voisimme yhdessä kantaa vastuuta kaikista niistä, jotka eivät selviä omien voimiensa varaan jätettyinä. Kaikki tarpeeton on karsittava, sillä jokainen tuhlattu euro viedään loppujen lopuksi niiltä, jotka tarvitsevat kipeimmin kunnan tukea elämässään

Emme saa siirtää taloustilanteen kurjuutta vain lasten, vanhusten ja vammaisten maksettavaksi.

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro kaupunginvaltuustossa 15.6.2009

Asiakkaat ja asukkaat

Olen hyvin tyytyväinen Järvenpään kaupungin uuteen strategiaan. Vain yksi sana siellä häiritsee. Vihreiden ryhmässä keskustelimmekin siitä. Alkuperäisessä strategialuonnoksessa kaupunkilaisia kutsuttiin asiakkaiksi. Toivoimme, että asiakkaiden sijaan puhuttaisiin asukkaista. Toivomuksemme on kuultu. Asiakkaista on tullut asukkaita jo monessa kohdassa. Strategia-näkökulmissa puhutaan kuitenkin vielä asiakasnäkökulmasta.

Ymmärrän, että kaupungin työntekijöille kaupunkilaiset ovat asiakkaita. Poliittisille päättäjille järvenpääläisten ei pitäisi olla tiskin takana asioivia asiakkaita vaan heidän pitäisi olla asukkaita.

On ideologinen ero siinä, puhutaanko asiakkaista vai asukkaista. Asiakas-sanan käyttö viittaa yritykseen ja liiketoimintaan. Asiakkaat ovat ulkopuolisia. Asukkaat ovat yhteisö. Kaupungilla on paljon asiakkaita, mutta demokratian toteutumisen vuoksi kaupunkilaisten pitäisi olla asukkaita.

En aio enää esittää, että sanoja ruvettaisiin muuttamaan. Ehdotan, että me päättäjät simultaanitulkkaamme strategiaa lukiessamme sanan asiakas sanaksi asukas.

Puheenvuoro kaupunginvaltuuston kokouksessa 15.6.2009

Vihreiden vaalivoitto

Vihreiden EU-vaalitulos oli loistava. Järvenpäässä saimme 17.4 prosentin kannatuksen. Se tarkoittaa, että Järvenpää oli näissä vaaleissa Suomen kuudenneksi vihrein ja Uudenmaan toiseksi vihrein paikkakunta. Uudellamaalla vihrein kaupunki on Espoo. Hienoa olla järvenpääläinen tänään!

Onko minä olemassa?

Eilisessä novellipiirissä Vuoren Marja luki Orhan Pamukin kirjasta Musta kirja tarinan Silmä. Se herätti paljon ajatuksia ja keskustelua.

Mikä on minä? Olen rakentanut itseni tietyn näköiseksi ihmiseksi, tiettyjä asioita harrastavaksi, tiettyä työtä tekeväksi. Haluan olla jonkunlainen ihminen ja minua tarkkailee koko ajan silmä. Tuo silmä tekee havaintoja siitä, muistutanko sitä ihmistä, jollainen haluaisin olla.

Koskaan en pääse eroon tästä rakentamastani ihmisestä. Istun kotonani sellaisessa ympäristössä, jollaisessa uskon haluamani henkilön asuvan. Päälläni ovat sellaiset vaatteet, jollaisiin uskon haluamani henkilön pukeutuvan. Mutta mikä sitten on minä? Jos olen rakentanut tästä ihmisestä haluamani kaltaisen, onko minussa jotain, mikä ei ole tehtyä ja rakennettua ja suunniteltua? Onko olemassa joku minä?

Ihmiset väkijoukossa

Olimme taas vappuaaton tradition mukaan Bio Rexissä katsomassa mykkäelokuvaesitystä. Elokuvaesityksen järjestää aina Sodankylän elokuvajuhlat. Tämänvuotinen elokuva oli King Vidorin Ihmiset väkijoukossa ja sen säesti Otto Donnerin orkesteri.

Elokuva oli mykkäelokuvaksi aika moderni. Siinä kosketeltiin rakastumista, riitaantumista, etääntymistä. Kipeitä ja tuttuja tuntemuksia. Ohjaaja halusi varmaankin näyttää, että kuhisevan joukon sisällä elävät yksilöt tuskineen ja iloineen.

Monenlaisia kysymyksiä nousi jälkikeskustelussa esille. Pitääkö mykkäelokuvan musiikin sulautua huomaamattomaksi? Saako se olla osoittelevaa? Saako se olla vitsikästä?
Edellisessä näkemässäni mykkäelokuvassa, Chaplinin Nykyajassa, Radion sinfoniaorkesteri soitti Chaplinin itse säveltämän taustamusiikin. Ohjaajan omat vitsit ja osoittelevuudet täytyy hyväksyä.
Mutta toisaalta on virkistävää kuulla uusia versioita. Kaikki sen ajan säestysmusiikki ei ehkä ole palauttamisen arvoistakaan ja silloin uusi versio on tarpeen.

Oli miten oli, elävän musiikin säestämät mykkäelokuvaesitykset ovat upeita kokemuksia.

Mistä säästetään lisää?

Viikko sitten valtuustossa koko vihreä ryhmä Lassi Markkasta lukuunottamatta äänesti eri toimialojen säästövaatimusten puolesta. Tuo päätös on saanut kaupunkilaiset kiukustumaan ja ottamaan yhteyttä.

Mietin säästöasiaa etukäteen ja vielä jälkikäteenkin hyvin paljon. Olisin voinut äänestää sen puolesta, että sivistystoimesta (koulusta ja kulttuurista) ja sosiaalitoimesta (päivähoidosta, lääkäripalveluista, vanhusten hoidosta) ei säästettäisi. Olisin halunnut tehdä niin. Harkitsin sitä viime hetkeen saakka. Säästöpäätöshän olisi tehty joka tapauksessa, äänestin sitten mitä tahansa. Mutta niin olisin saanut itselleni paremman omantunnon.

Päätimme kuitenkin asiasta, jonka jo edellinen valtuusto oli merkinnyt tämän vuoden budjettiin. Edellinen valtuusto päätti, että tänä vuonna säästetään 2 miljoonaa euroa ja säästökohteet tarkennetaan maailskuun loppuun mennessä. Meillä ei ollut keinoja rahoitustoimien hakemiseen, koska budjetti on tehty jo viime vuonna. Piti vain säästää. Tällä kertaa sovittiin 1,586 miljoonan euron säästöstä, syksyksi jää loput 0,4 miljoonaa. Ymmärrykseni ei riittänyt kertomaan, mistä nuo säästöt pitäisi ottaa. Koulusäästöistä edes pieni summa saatiin siirrettyä keskushallintoon.

Syksyä varten täytyy tutkia talousarvio tarkasti. Vihreillä täytyy olla esitys, jossa nuo säästöt löytyvät muualta, ettei lasten ja vanhusten palveluihin tarvitse enää koskea.

Utopistisia esityksiä ei kannata esittää ja niistä äänestyttää. Täytyy ehdottaa jotain sellaista, joka on toteutettavissa. En halunnut lopulta maanantainakaan äänestää sellaisen ehdotuksen puolesta, jota ei voinut toteuttaa, vaikka se olisikin näyttänyt hyvältä kaupunkilaisten mielestä ja tuntunut hyvältä itsestä.

Säästöt ja leikkaukset

Tänä iltana olen menossa valtuustoon tekemään 1,586 miljoonan euron säästövaatimusta kaupungin toimialoille.

Olen pitkän kiemurtelun jälkeen ymmärtänyt, että nämä säästöt on pakko tehdä.
Sydän kipeänä on pakko hyväksyä, että monesta itselle tärkeästä kohdasta täytyy leikata. Ymmärrykseni kun ei riitä kertomaan, mistä se leikkaus sitten pitäisi tehdä.

Ilmastonmuutosta voi hidastaa säästötoimenpiteillä.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: nyt on loistava mahdollisuus kohdistaa säästötoimenpiteet niin, että tehdään samalla ilmastoystävällisempiä ratkaisuja.
Siihen suuntaan on mentävä joka tapauksessa, joten säästämistavoitteissa suunta kannattaa pitää.

Säästetään materiasta, ei ihmisistä.
Suuntaviittana kaikilla toimialoilla voisi olla se, että pyritään säästämään hankinnoissa ja energiankulutuksessa, materiassa. Otetaan se ensisijaiseksi tavoitteeksi ja mahdollisimman vähän leikataan kaupunkilaisten hyvinvointia.
Ja koska emme säästä vain vuoden 2009 tarpeisiin vaan pitkälle tulevaisuuteen, rakennetaan ennaltaehkäisyä kaikkiin toimialoihin.

Tuhlaamattomuus uudeksi arvoksi.
Kaikilla toimialoilla pitäisi ottaa säästötoimenpiteiden sisällöksi tuhlaamattomuus.
Eletään vaatimattomammin. Tehdään säästöjä myös pienillä teoilla. Isossa kaupungissa niistäkin syntyy isoja säästöjä.
Esimerkiksi:
*Lopetetaan paperin tuhlaaminen.
Nyt on se kohta, jossa pitää miettiä ne vaihtoehdot ja ryhtyä käyttämään niitä.
*Lopetetaan liika lämmittäminen kaikissa kaupungin tiloissa. Toivon, että koululaisetkin voisivat mieluummin saada vähän kylmemmässä luokassa energialamppujen valossa taideaineiden opetusta ja ympäristökasvatusta.
*Suljetaan tietokoneet silloin, kun niitä ei käytetä.
*Säästetään energiaa kaikin mahdollisin tavoin.

Seurataan säästöjen vaikutuksia ja korjataan virheet.
Emme voi vain heittää säästövaatimuksia ja todeta, että vastuumme päättyi siihen.
Kuka seuraa säästöjen vaikutuksia?
Miten saamme tietää niistä?
Ilmiselvät virheet täytyy voida korjata.

Inishmaanin rampa

Käytiin Terhon kanssa Järvenpään teatterissa katsomassa Inishmaanin rampa. Tarina rammasta pojasta, joka on kylänsä ja tilansa vanki. Siitä surusta, että kun lopulta uskaltaa, elämä pettää.

- Totuus on helpompi kestää kuin pelko siitä, miten paha totuus on, sanoi Rampa-Billy. Katsoja tiesi enemmän ja toivoi, että hän ei koskaan kuulisi oikeaa totuutta, koska se oli pahempi kuin hän osasi kuvitellakaan. Lause jäi vaivaamaan mieltä. Se kuulostaa niin oikealta. Minäkin haluaisin mieluummin totuuden. Mutta kestäisinkö oikein pahan totuuden? Olisiko parempi elää väärän tiedon kanssa? Kyllä minulla täytyy olla oikeus tietää, miten paha totuus on. Mutta onko minulla oikeus kertoa pahatkin totuudet muille ihmisille?

Entä jo se koskee ilmastonmuutosta, kysyy Terho. Eikö olisi onnelisempaa kuolla tietämättä siitä mitään, jos pahin tapahtuu kuitenkin vasta myöhemmin?

Onpa hyvä, että Järvenpäässä on tämmöinen teatteri.

Roska päivässä Järvenpäässä

Näin, kun nuori tyttö heitti tyhjän savukeaskin omakotitalon portista sisään. En halunnut näyttää moralistitantalta, joten kuljin ohi, enkä juossut hakemaan sitä pois. Paikkasin huonoa omaatuntoani keräämällä kaikki roskat seuraavaan roskikseen saakka. Siitä se alkoi: roska päivässä pois Järvenpään kaduilta.

Moni järvenpääläinen varmasti tekee tätä koko ajan, mutta itse olen innokas vasta-alkaja. Koska olen hyvä tekemään hyviä päätöksiä ja huono pysymään niissä kovin kauan, ehdotan, että perustamme ryhmän, joka kerää roskan päivässä Järvenpäästä toukokuun loppuun saakka. Sen jälkeen voi sitten miettiä, jatkaako, vai vähentääkö vain. Tavaksi tämä varmaan jää.

Tule siis mukaan, kerätään roska päivässä Järvenpäästä, toukokuun loppuun saakka. Pyydä mukaan kaikki tuntemasi järvenpääläiset.

Järvenpään freonit

Vihreiden valtuustoryhmän jäsen Lassi Markkanen teki maanantain valtuustossa aloitteen tekojääratojen jatkosta. 31 valtuutettua, eli suurin osa, allekirjoitti aloitteen, mutta kukaan muu vihreä ei. Miksi en sitten laittanut nimeäni hyvään hankkeeseen?

Tekojääradan kylmälaitteisto tarvitsee freonia 500 kg. EU kieltää freonin käytön vuoden 2010 jälkeen. Markkanen ja muut allekirjoittajat vaativat, että Järvenpää hakee lisäaikaa kielletyn freonin käytölle.

Toivon, että luistelumahdollisuudet nimenomaan niille lapsille, jotka eivät halua kuulua joukkueisiin tai valmennusryhmiin, lisääntyvät. Toivon kuitenkin myös, että tekojäärataongelma voidaan ratkaista muutenkin kuin vanhan freonia syövän kylmälaitteiston avulla. Ensisijaisesti luvallisin ja ilmastoa säästävin menetelmin. Odotan kevään aikana luvattuja selvityksiä asiasta. Haluan tietää vaihtoehdot.

Yhteystietoja ja kokouspalkkioita

Uusi kaupunginvaltuutettu Pekka Heikkinen (2000+) kertoi Keski-Uusimaan kolumnissaan (5.3.2009), kuinka vaikea kaupungille on saada tiedoksi omia yhteystietojaan tai niitä yhteystietoja, mitkä sinne haluaisi antaa. Vartti-lehden toimittaja Minna Luoma moitti Järvenpään uusia valtuutettuja, koska he eivät ole antaneet julkaista yhteystietojaan. Tosiasiassa meistä lähes jokainen antoi tietonsa ensimmäisessä valtuustokokouksessa. Ne eivät vain siirtyneet moneen viikkoon kaupungin nettisivuille. Ja sitten kun ne lopulta ilmestyivät, sinne pantiin nähtäväksi myös niiden tiedot, jotka eivät antaneet siihen lupaa. Yksi näistä oli poliisi Pekka Heikkinen ja syy varmaankin ihan hyväksyttävä: ammatin vuoksi tietoja ei voi levittää.

Väärän sähköpostiosoitteen takia Heikkinen ei saanut kutsua ensimmäiseen tulevaisuusvaliokunnan kokoukseen. Häneltä on pyydetty anteeksi ja hän on kai anteeksi antanutkin. Mutta outo tunne syntyi toiselle uudelle valtuutetulle, kun Heikkinen ihmetteli, ettei kukaan ole pahoitellut hänelle tapahtunutta kokouspalkkion menettämistä. Pitäisiköhän meidän muiden valiokunnan jäsenten kerätä Heikkiselle menetetty rahasumma omista kokouspalkkioistamme? Se ei taida olla meille kenellekään tärkein asia valiokuntatyöskentelyssä.

Kommentoiminen

Olen saanut postia siitä, että blogikirjoituksiani on ollut hankala kommentoida tähän mennessä. Nyt olen muuttanut asetuksia siten, että kommentoimisen pitäisi olla mahdollista kaikille lukijoille. Jos kommentointi ei edelleenkään toimi, lähetä viesti sähköpostiini, kaisa.saarikorpi[a]vihreat.fi.

Harjoittelulaiskuutta

Olin viikonlopun suzuki-piano-opettajien koulutuksessa. Jouduin kokemaan saman tilanteen kuin lapset joka viikko soittotunnille tullessaan. Pitäisi osata soittaa aina jotain uutta. Haluaisi osata hyvin, olisi mukavaa, jos olisi tehnyt parhaansa.

No, joskus sitä onkin. Joskus harvoin on ehtinyt harjoitella uusia kappaleita ja soittaa ne hyvin.

Yleensä harjoittelu jää viime tippaan, kappaleet eivät suju niin kuin niiden toivoisi sujuvan. Siltä tuntuu oppilaistanikin, kai useimmiten. Halua soittaa on, mutta itsekuri ei riitä jokapäiväiseen harjoittelemiseen. Saisinpa annettua tämän saman innostuneen tunteen oppilaillenikin soittotunnin jälkeen. Tunteen siitä, että nyt, nyt minä aloitan. Ja seuraavalla kurssilla soitan vaikka mitä, ja oi miten hyvin.

Hanasaari A

Järvenpääläiset Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen ovat tehneet upean dokumentin Hanasaaren hiilivoimalan purkamisesta. Elokuva onkin ansiosta päässyt Tampereen lyhytelokuvajuhlien sekä kansainväliseen että kotimaiseen kilpailusarjaan. Toivon Hanasaarelle menestystä. Kuvat olivat hienoja. Muurahaismaiset työkoneet popsimassa suuhunsa tiiliseiniä. Valojen, varjojen ja värien leikkiä. Ja mielenkiintoista oli kuulla elokuvan teosta, esimerkiksi kiipeilyistä korkeaan sähkölaitoksen piippuun (150 metriä!), jossa kamera räpsytteli kuvia 15 sekunnin välein. Ja kameraa piti käydä välillä asentamassa uudestaankin.

Joten, jos menet Tampereelle, käypä katsomassa Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen Hanasaari A (perjantaina 6.3 klo 10.00, Plevna ja lauantaina 7.3 klo 20.00, Plevna). Jos Tampereelle asti pääset, käy katsomassa samalla reissulla myös oman poikani Joonas Rutasen ja hänen ystävänsä Mika Kurvisen yhdessä tekemä fiktiivinen lyhytelokuva The Man in the Middle (torstaina 5.3 klo 10.00 Plevna).

Isättömät isän tytöt

Kävimme katsomassa Olli Kortekankaan oopperan Isän tyttö. Jäi vähän ristiriitainen tunnelma. Musiikki oli monin paikoin ihan mielenkiintoista. Loppukohtauksen virsiteema vain latisti musiikillisesti koko jutun. Näitä nyt on kuultu jo niin paljon. Ehkä siihen oli haluttu koota koko sadan vuoden kaaren melodia-ideat. Ikävästi jäi hankaamaan tuo kohta kuitenkin.

Tarina oli suomalaisen naisen historia vuodesta 1917 vuoteen 2007. Se kerrottiin kolmen naisen elämän kautta. Olihan siinä tuttua. Ja uusi oivalluskin syntyi. Vuonna 1917 syntynyt pikku-Siiri eli ilman isää, koska isä oli sisällissodan haavoittama, ei pystynyt olemaan isänä lapselle. Vuonna 1945 syntynyt Anna eli isättömänä, koska isä kuoli sodassa näkemättä lastaan koskaan. Vuonna 1968 syntynyt Vera ei isättömänä, koska vanhemmat erosivat ja isä alkoholisoitui. Isättömien suomalaisten lasten ketju, kolmanteen polveen saakka. Jokohan se voisi päättyä?

Kuntakieltä

Olin eilen KUUMA-kuntien luottamushenkilöille tarkoitetussa koulutuksessa Keravan Keuda-salissa. Sali oli täynnä, tunnelma innostunut. Järvenpäästä oli 26 osallistujaa ja niistä 11 vihreää! Ollaanpas me innokkaita. Vai tietämättömiäkö vain?

Keravan kehitysjohtaja Harri Nikander käytti hyvän puheenvuoron. Mutta. Kirjoitin puheenvuoron kuluessa muistiin sanoja, joiden merkitystä en ymmärrä:

*muutosjohtaminen
*strategia (miten se eroaa suunnitelmasta?)
*prosessi
*tahtotila

Näihin täytyy siis tottua ja oppia ymmärtämään, mistä puhutaan, kun näistä puhutaan. Tuommoiset sanat helposti peittävät sisällön. Puhuvatko keskusteluun osallistujat varmasti edes samasta asiasta?

No, kohta kai minäkin osaan, enkä varmaan sitten enää ihmettele, mistä puhutaan.

Nykyaika

Kävimme perjantaina katsomassa mieheni kanssa Chaplinin Nykyajan Finlandia-talossa. Radion Sinfoniaorkesteri säesti. Se oli hieno kokemus. Koskettava musiikki, koskettava elokuva. Yllätyin kun tajusin, että Chaplin oli itse säveltänyt koko musiikin. Tällaisia elokuvia täytyy olla, tällaista musiikkia täytyy saada kuulla. Taiteen syntymistä pitää tukea.

Hammashoitolan ajan peruutus

Emmi Suomilammi kertoi blogissaan joulun aikaan, kuinka hänen miehensä ei onnistunut perumaan hammaslääkäriaikaansa viikonloppuna. Jouduin itse samanlaisen kokemuksen kanssa tutuksi, kun jouduin yllättäin työtehtävään, enkä päässytkään hammashoitajalle varaamani aikana. Aikani oli maanantaiaamuna klo 10, ja koska viikonloppuna ilmoittaminen ei onnistunut, yritin tehdä sen edes aamulla etukäteen. Kukaan ei tietenkään olisi enää voinut käyttää aikaa, mutta olisi toki ollut kohteliasta ilmoittaa. Aloitin yritykseni kello kahdeksan aamulla. Kaupungin vaihteesta vastattiin vasta klo 9.30. Mistähän sekin johtui? Sen jälkeen minua yritettiin siirtää hammashuollon puhelimeen, mutta siellä ei vastannut kukaan. Harmitti hammashoitajan puolesta, joka turhaan odotti.

Mutta voi miten mukavaa. Soitin parin viikon jälkeen uudestaan hammashuollon puhelimeen varatakseni uuden ajan. Ja kun kukaan ei ehtinyt vastata puhelimeen, puhelu siirtyi vastaajaan, johon olisi voinut ilmoittaa ajan peruutuksen. Edistystä!